Viljattomuus

Kuten näppärimmät varmastikin arvasivat tuli lääkäriltä viljattomuustuomio melkein pari kuukautta sitten. Ei jotenkin kauheesti nappaa kirjoitella kalkkunasta ja kasviksista tänne kun koko blogin tarkoitus oli harjoitella sitä juurileivän tekemistä mikä ei nyt tällä hetkellä ole mahdollista. Näin ollen palaan asiaan jahka imetysdieetti lähtee purkautumaan ja saan viljat takaisin ruokavaliooni.

Peace, love & sourdough.

Juuri ja sen syöttäminen

Uuden juuren kriittisimmät vaiheet ovat luultavasti nyt takana. Kaapin päällä taitaa pöhistä ihan hyvä juuren alku! Olen syöttänyt juuren (vai onkohan tälle syöttämiselle joku oma termi tässä alussa?) ensin kaksi kertaa kahden päivän välein (päivät 5 ja 7 juuren alullelaiton jälkeen) ja nyt tänään ensimmäisen kerran vuorokauden syklissä. Nyt on menossa siis 8. päivä. Ohje (juuri suhteessa jauhoihin ja veteen) on joka kerta ollut sama.

Kahdeksannen päivän juuri ei enää haise niin järkyttävän pahalle ja näyttääkin jo aika hyvältä

Juuren syöttäminen, viidennestä kymmenenteen päivään (noin)

60g tekeytynyttä juurta
45g kädenlämpöistä vetta
90g vehnäjauhoja

Liuota juuri veteen, sekoita jauhot joukkoon. Tässä vaiheessa juuresta muodostuu hämmästyttävästi taikinapallon oloinen, no, juuritaikinapallo. Pistä pallo puhtaaseen rasiaan jonka kannen saa tiiviisti kiinni.

Viidennen päivän juuren kuplat, eli siis ennen syöttöä. 

Viidennen päivän juuritaikinapallo

Seitsemännen päivän juuren kuplat

Viidentenä ja seitsemäntenä päivänä siis syötetään juuri yllä mainitulla kaavalla. Sen jälken siirrytään syöttämään kerran vuorokaudessa, edelleenkin samalla kaavalla. Nyt kun on kahdeksas päivä menossa juuri ei enää haise niin järkyttävän kamalalle kuin aikaisemmin, hajusta tulee aluksi miedompi ja miedompi kerta kerralta, vaikka kyllähän se tietenkin haisee happamalle aina. On tärkeää että juuri kuplii ja laajenee. Kun juuri nelinkertaistuu kahdeksassa tunnissa on se valmis käytettäväksi, tähän menee minun juureltani luultavasti vielä noin 3-4 syöttökertaa ja siis vuorokautta. En jaksaisi millään odottaa!

Uusi juuri tulille - osa 1

No niin, koska saan jälleen syödä viljoja pistin uuden juuren tulemaan. Edellinen päätyi roskikseen oltuaan koskemattomana jääkaapissa noin kaksi kuukautta viljalakon aikana...  Ajattelin tehdä tästä juurimatkasta übermahtavan kuvakollaasi- ja blogausiloittelun, tässä ensimmäinen osa, olkaatten hyvät!

Noudatan jo aiemminkin mainitsemani Artisan Baking -kirjan ohjetta.

Juuri, ensimmäinen päivä

100 g ruisjauhoa
100g kädenlämpöistä vettä


Sekoita jauhot ja vesi kulhossa. Kelmuta tiiviisti ja jätä muhimaan huoneenlämpöön kahdeksi päiväksi.

Ruisjauhot ja vesi sekoitettu

Kahden päivän kuluttua juuren alun tulisi kuplia (check), haista kammottavalle (check), näyttää kamalalta (check) ja lopulta lysähtää vähän kasaan (check).

Hyhhyh, haisee todella happamalle!

Juuri, kolmas päivä

200 g aloitettua juurta
100 g vehnäjauhoja

Sekoita juuren alku ja jauhot. Siirrä puhtaaseen astiaan ja kelmuta tai tee niin kuin minä ja siirrä koko ektoplasma kannelliseen muovirasiaan. Anna käydä yhdestä kahteen päivään. Kun juuri on venyväistä ja tahmaista sekä täynnä pieniä kuplia, on aika syöttää se. Palataan tähän seuraavassa postauksessa.

Pari päivää pöhisseen juuren alkuun lisätty vehnäjauhot

Siirsin varmuuden vuoksi muoviseen, kannelliseen rasiaan 

Leipäkrutongit (eli mitä tehdä pahasta gluteenittomasta leivästä)

Olen joutunut olemaan viimeisen kuuden viikon ajan eräänlaisella imteysdieetillä, eli ilman suomalaisia viljoja (vehnä, ohra, kaura, ruis), suklaata, kahvia ja teetä. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja tehnyt samalla tästä blogista aika hiljaisen kun alkuperäisenä ajatuksena oli testailla erilaisia leipäjuttuja ja oppia siinä samalla kaikenlaista juureen tehdyistä leivistä. Jatkan viljattomuutta ainakin elokuulle, sitten kokeilen josko tavallista leipää voisi taas syödä. Luulen että taikinajuureni ovat kuolleet jo hyvän aikaa sitten (en ole edes avannut rasioita jääkapissa viikkoihin...), mutta sittenpähän saan hyvän syyn laittaa uudet pöhisemään ja tehdä siitä muutaman bloggauksen.

Tänään kävin Hakaniemen hallissa juhannusostoksilla ja poikkesin samalla Kelia-puodissa katsomassa löytyisikö sieltä jotain helpotusta leiväntuskaani. Ostin muutaman tomaattisämpylän ja puhisin innosta kun pääsin kotiin, no josko vihdoin saisin hyvää, rapeakuorista leipää taas syödäkseni! Mutta ehei. Sämpylät olivat kivikovia ja kuivia, suorastaan pahoja.

Sen sijaan että olisin heittänyt kohtuullisen arvokkaat sämpylät menemään päätin jalostaa niitä syömäkelpoisiksi. Tein niistä krutonkeja! Ja vallan mainioita krutonkeja tulikin. Resepti on yksinkertaisuudessaan naurettavan helppo ja tätä voi tietenkin soveltaa haluamallaan tavalla ja leipänä voi käyttää mitä tahansa leipää

Kovista tomaattisämpylöistä tuli hyviä krutonkeja.
Taustalla junaliput elokuun reissulle Ranskaan!

Leipäkrutongit

leipää

valkosipulia

oliiviöljyä

sormisuolaa

Herbes de Provence -yrttisekoitusta

Leikkaa leipä kuutioiksi. Lämmitä öljy pannulla, lisää leipäkuutiot ja mausteet. Paista kunnes leivissä on rapsakka pinta ja reunat alkavat mustua. Kaada leivinpaperille jäähtymään, jos maltat antaa niiden olla niin niistä tulee vieläkin rapeampia.

Näitä voi napostella ihan sellaisenaan tai lisätä salaattiin, keiton tai pastan päälle... 

En ole vielä yrittänyt leipoa mitään gluteenittomia leipävirityksia kun itseni tuntien tiedän että hermostun vaan kun niistä tulee kuitenkin pahoja eikä leipä ilman sitkoa ole oikein kunnon leipää. Varmaan täytyy kuitenkin kokeilla niin voi sanoa yrittäneensä!

Chez Dominiquen bistropettymys

Vierailimme Ravintolakerhon jäsenistön (mm. Seikkailija-leipuri Aleksi, SoppaHanna, Kulinaarimuru-Jaana, MehiläisKatri) kanssa männä viikolla Chez Dominiquessa. Syy vierailuumme oli Hans Välimäen mediaakin kohauttanut kirje, jossa hän tämän vuoden Michelin-tähtien julkaisun jälkeen (Chez Dominique sai edelleenkin kaksi, mikä tuntuu ketuttavan Herra Välimäkeä suuresti) reteästi uhosi että

F**k the stars, nyt pidetään hauskaa:

"On korkea aika tehdä jotain ihan muuta. Siksi muutamme tuplatähtiravintolamme kahden kuukauden ajaksi bistroksi. Idea on yksinkertainen. Cd laatua, mutta ”bistrohinnoin.” 

Bye Bye Dominique -bistrossa on rautainen henkilökunta ja räyhäkkä meininki. Yllätysmenujen lisäksi , jotka vaihtuvat sesongin, fiiliksen tai vain esimerkiksi viikonpäivän mukaan."

Odotimme siis todella bistromeininkiä, rouheine, isoine annoksineen ja sellaista välittömyyttä ja rentoutta mitä kyseisessä ravintolassa ei normaalisti nähdä.

Juuressipsejä ja dippejä. Neljättä kertaa puolentoista vuoden sisällä.
Alkaa jo vähän tympimään.

No... Saavuimme paikalle, ja siellä pönöttivät tarjoilijat jonossa aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Istuimme alas, ja siinä vaiheessa kun tarjoilija viikkasi lautasliinan nätisti syliini minun teki mieli huutaa ja juosta ulos! Olen käynyt Chez Dominiquessa nyt neljä kertaa puolentoista vuoden aikana, enkä olisi nyt mennyt enää ellei kovasti olisi toitotettu tätä bistro-aspektia. Odotin saavani todella jotain aivan muuta kuin perus CD-höttöä mutta karvaastipa jouduin pettymään.

Parsamoussea, villiparsaa ja parsajäätelöä. Tämä oli tosi hyvää!

Ei niin että ruoassa olisi ollut mitään vikaa, ei laisinkaan! Se vaan oli aivan samaa kuin aina ennenkin. Kaunista oli ja mietittyä mutta bistromeininki oli kyllä koko illasta niin kaukana ettei edes samassa lauseessa voi puhua!

Yllätyssavukupu

...jonka alta löytyi herkullista paahdettua makrillia ja parsaa.
Lisäksi hollandaisekastiketta.

Seitsenhenkinen seurueemme päätyi ottamaan kuuden ruokalajin yllätysmenun ja puolikkaan viinipaketin. Vesi maksoi kymmenen euroa, loppulasku oli om alta kohdaltani 144 euroa. En normaalisti koskaan valita ruoan hinnasta, ruoka maksaa sen mitä maksaa, mutta nyt kyllä otti päähän kaivaa pankkikorttia lompakosta. Neljän ja puolen tunnin jälkeen (!) minulla oli vatsassa edelleen tyhjä olo ja koko kokemus jätti niin syvän pettymyksen etten muista vastaavaa. Korostan ettei ruoissa edelleenkään ollut mitään vikaa, mutta nyt oli markkinointiviestintä mennyt aivan pieleen, oli luotu kuva jostain aivan muusta kuin lopputuotteesta, jonka me kuuttajat sitten hölmönä ostimme. Ja petyimme.

Gintonic ja bloggaajat taustalla vauhdissa

Pääruoaksi minulla oli kyyhkystä, joka oli niin lihaisaa,
 että melkein jäi syömättä kun en niin kovasti lihasta perusta.

Kiitoksia ravintola saa siitä, että minulle tehtiin oman ruokavalioni mukaiset ruoat (joudun imetyshaasteiden vuoksi olemaan täysin ilman kahvia, teetä, suklaata ja suomalaisia viljoja) leipää myöten (joka tosin oli täysin suolatonta, mutta effortista pointsit).

Marjoja ja raikasta basilikajäätä. Muilla oli tässä päällä
vielä joku suklaacrumble joka oli kuulemma täysin epäonnistunutta.

Varsinainen jälkkäri oli marjamousse (vuohen?)jogurttikulhossa

Onneksi sentään oli jälleen kerran mahtavaa seuraa, sai puhua mehiläisten hoidosta, palvelumuotoilusta ja prinsessakakuista ja sen sellaisista asioista.

Tofupyörykät kahdella tavalla

Jääkaapista löytyi kaksi pakettia tofua joiden viimeinen käyttöpäivä oli mennyt jo muutama päivä sitten. Avasin paketit ja totesin tofut syöntikelpoisiksi mutta sitten täytyi kehittää joku tapa jolla ne saisi syötyä pikaisesti koska tofu sellaisenaan, no, kyllähän te tiedätte....

Olen tuskaillut vuosia käsiin hajoavien kasvispihvien ja -pyöryköiden kanssa mutta Halleluja, praise the Lord of Tofu, näiden kanssa ei ollut laisinkaan sitä ongelmaa! Ajoin massan vaan hyvin hienorakenteiseksi tunteella monitoimikoneessa jolloin tuloksena oli muotoiltava taikina joka pysyi kasassa. Samalla taktiikalla taidan jatkosssa tehdä kaikki kasvispihvit ja -pyörykät.

Etualalla aasialaisvaikutteiset pallerot,
 takana maussa oli mm. tilliä ja aurinkokuivattua tomaattia

Tofupyörykät aasialaisvivahteilla

1 paketti eli 250g tofua
1dl cashewpähkinöitä
1 rkl misoa
2 rkl sweet chili -soossia
1 rkl seesamöljyä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl paahdettua valkosipulitahnaa (Biona Organic Smoked Garlic Paste)
1 dl seesaminsiemeniä
noin 1/2 dl maissijauhoa

Rouhi cashewpähkinät monitoimikoneessa, siirrä kulhoon odottamaan. Aja kaikki ainekset maissijauhoja lukuunottamatta tasaiseksi monitoimikoneessa. Siirrä taikina kulhoon ja lisää maissijauhoja niin että koostumus on sopivan tömäkkä muttei kuitenkaan liian kuiva.

Tofupyörykät grillivivahteilla

1 paketti eli 250g tofua
1 dl auringonkukansiemeniä
5 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä 
1 rkl paahdettua valkosipulitahnaa (Biona Organic Smoked Garlic Paste)
2 rkl barbecuekastiketta
noin 1/2 dl maissijauhoa
muutama oksa tilliä

 Aja kaikki muut ainekset maissijauhoja ja tilliä lukuunottamatta tasaiseksi monitoimikoneessa. Siirrä taikina kulhoon ja lisää maissijauhoja sopivasti. Pieni tilli ja lisää taikinan joukkoon.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja. Uppopaista pyörykät öljyssä (180 C) tai paista pannulla. Itse käytin uppopaistoon vapun munkinpaistosta talteen ottamaani öljyä.

Henri Alénin innoittama pesto inkamarjoista ja aurinkokuivatuista tomaateista

Pääsin muutama viikko sitten osallistumaan Cocovin järjestämään tilaisuuteen jossa minä ja kourallinen muita bloggareita saimme tutustua heidän tuotteisiinsa, kesäisellä painotuksella.

Outin leipä ja jännä kookosöljy-porkkana -levite

En itse ole suurikaan superfoodien puolesta puhuja jos niillä ajatellaan olevan jotain ylimaallisia terveysetuja, mutta muiden ruoka-aineiden ja mausteiden seassa ne menevät hyvin. Tämä tuntui myös olevan tuotteita ruoanlaitossa esitelleiden Keittiökameleontti-Outin ja erityisesti Henri Alénin painotus.

Mansikka-raparperi Trifle

 Henri Alén on jotenkin tosi hurmaava tyyppi. Äidyimme keskustelemaan ruoan eettisyydestä ja kasvissyönnistä jonka totesimme olevan tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto jotta tämä maapallolinen ihmisiä saa syödäkseen. Oma suhtautumiseni eläinten syömiseen on hyvinkin kaksijakoinen. Olen ollut vuosia kasvissyöjä ja pari vuotta vegaani, nykyisin kuitenkin syön satunnaisesti lihaa, mutta kananmunia ja maitotuotteita menee useita kertoja viikossa. Käyn kuitenkin jatkuvasti itseni kanssa taistelua asiasta koska koen varsinkin tehotuotettujen eläinten syömisen hyvin kyseenalaiseksi. Meidän perheessä ostetaan luomulihaa (ja -munia) ja villinä kasvanutta eläintä niin kuin poroa mutta ei sekään saa painavaa omaatuntoa kovinkaan kepeäksi.

Henkka kuulemma käy itsensä kanssa samanlaista taistoa lihansyönnin oikeutuksesta joka päivä ja se mikä ilahdutti minua suuresti oli hänen suunnitelmansa avata Helsinkiin parin vuoden sisällä kasvisravintola! Oih ja voih jos tännekin saataisiin hyvää kasvisruokaa tarjoava ravintola! Kuulemma idean toteutusta estää tässä vaiheessa vielä se, ettei hän osaa tehdä tarpeeksi hyvää kasvisruokaa...

Henkan Grillattu porsaankylki avomaankurkkutsatsikilla
ja  jäljempänä imitoimallani inkamarja-aurinkokuivattutomaatti -pestolla

En ollut ihan varma saanko porsasta syötyä mutta onneksi uskalsin maistaa sillä tuollainen pieni annos oli ihan hyvää. En oikein muista mitä tuossa hänen pestossaan oli, mutta alla oma viritelmäni aiheesta. 

Maku oli paljon herkullisempi kuin mitä kuva
jälleen kerran antaa ymmärtää.

Pesto inkamarjoista ja aurinkokuivatuista tomaateista

kourallinen inkamarjoja

6 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

kourallinen basilikaa

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

punaviinietikkaa

Surauta kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Haa, maailman lyhyin resepti taisi juuri syntyä! Mukaan voisi laittaa myös esimerkiksi auringonkukansiemeniä.

Inkamarjat ovat jännän makuisia, hapokkaita, melkein sitruksisia ja sisällä olevat siemenet tuovat kuivatut viikunat mieleen. Nämä voisi sopia salaatteihin myös aika hyvin tai erilaisiin pähkinä-marja -sekoituksiin.

Saimme paljon tuotenäytteitä Cocovilta, mutta harmikseni chia-siemeniä ei ollut mukana. Niitä täytyy aivan ehdottomasti käydä ostamassa sillä Triflessä ollut mansikka-raparperi-hilloke jossa niitä oli käytetty oli aivan järjettömän hyvää ja kesäistä ja se rakenne oli tosi suunmukainen, rakeinen kuin mannapuuroa ja passionhedelmää olisi sekoitettu mutta miellyttävällä tavalla! Äh, en osaa kuvailla paremmin, kokeilkaa!

Vihreää parsaa ja vuohenputkea

Onni on seikkailija-hippi-leipuri -tuttu joka tuo pyytämättä tuliaisiksi "vahingossa keräämäänsä" vuohenputkea. Onni siksi, etten varmaan kuuna päivänä olisi itse näitä erehtynyt poimimaan vaikka kuinka Sasu Laukkonenkin (Chef & Sommelierista) niitä Instagrammissa hehkuttaa. Nokkostakin kannattaisi varmaan metsästää juuri nyt, eikä sitten kun ne ovat kasvaneet ihmisiä vaanivan hirviön kokoisiksi puskiksi, mutta mitenkäs sitä saisi aikaiseksi...

Jännä maku, porkkanainen ja ruohoinen!

Pistin pannulle kuullottumaan sipulia ja valkosipulia ja heitin lopuksi vuohenputket sekaan. Ripaus suolaa, ruohaisu mustapippuria ja loraus kaurakermaa sekaan niin hyvää tuli. Hippiruoka syötiin parsan ja lammasmakkaroiden kaverina.

Kuvassa myös tuikitarpeelliset lisukkeet eli La Chouffe -olut ja Dijon-sinappi.
Kahta en vaihda jne...

Olen vihreän parsan suuri fani, mutta en voi sietää sitä lötköksi keitettynä. siitä menee kaikki hauskuus jos ei ole muuta suutuntumaa kuin viheliäinen, kaiken tappava löllöys. Suosittelen ehdottomasti siis valmistamaan parsan seuraavalla tavalla:

Napsaise parsan alaosasta käsin taittamalla kova osa pois. Kun sen tekee käsin, lähtee varresta automaattisesti oikea määrä puumaista osaa pois. Höylää noin puolivälistä alaspäin ohuelti kuorta pois. Paista oliiviöljy-voi -seoksessa parsojen koosta riippuen noin 2-5 minuuttia, kunnes parsat ovat ottaneet väriä pintaansa mutta ovat edelleen rapsakoita. Ripottele päälle sormisuolaa ja ota voi pöytään. Myös sitruunankuorella maustettu voi sopii päälle hyvin.

Tämä ei voi mennä pieleen. Paitsi keittämällä.

Jälkkäriksi oli mansikoita. Oli niin hyvä tuoksu ja kauniitakin vielä olivat, mutta eipä se maku vielä yllättäen tietenkään ollut ihan suomalaisten kesämansikoiden tasoa.. Mutta kyllähän näitä söi, jäätelön ja murustetun Bastogne-keksin kanssa.

Varsinaisesta jälkkäriannoksesta ei ole kuvaa,
ahne ja nopea kun luonteeltani olen.

Luottoresepti: Lohi-riisilaatikko (ja kuva vauvasta!)

No niin. Arkiruoka ja bloggauskriisi. Meille tuli taloon vauva tuossa muutama viikko sitten, mikä on vaikuttanut hyvin alkaneeseen bloggausuraani "hiukan" hidastaen kirjoitustahtia, varsinkin kun taloudessa on jo ennestään yksi kolmivuotias täystuho. Ruokaa on tietty tullut tehtyä ja leivottuakin mutta nyt kriiseilen täällä sitä että kannattaako näistä arkiruoista ja ei niin kovin kummoisista leipomuksista kirjoittaa mitään! Sitä ei kauheesti jaksa miettiä että mikä suklaa sopii minkäkin kakun kanssa kun väsyttää siihen malliin että veden keittäminen kahvia varten tuntuu urheilusuoritukselta. (Joskus vielä bloggaan Valrhonan suklaista ja minkä kanssa mikäkin niistä sopii hyvin. Niinku esim Caraibe ja kahvi tai mantelit.)

Vauva, a.k.a. iilimato ja äidin energiasyöppö

Tässä kuitenkin yksi hvyä perusresepti arkeen. Lapsiperheissä (ja varmaan muuallakin...) on arkiruoan oltava usein helppotekoista. Tämä resepti on  naurettavan yksinkertainen ja ilmeisesti peräisin Safkaa-kirjasta, itse löysin sen Project maman kautta (aivan loistoblogi äitiydestä yms muuten!) ja olen tuunannut ruokaa luultavasti joka kerta jollain tavalla. Olen luokattoman huono tekemään mitään ruokaa ihan samalla tavalla kahdesti, tällä tavalla tein sen nyt viimeksi:

Pääsisinköhän mä säälistä jonnekin valokuvauskurssille :)
Kuva ei tee siis oikeutta tälle ruoalle.

Lohi-riisilaatikko

noin 5 dl keitettyä riisiä
300 g suikaloitua kylmäsavulohta
3 keitettyä kananmunaa pilkottuna
puolikas raastettu kesäkurpitsa
nippu tilliä
sitruunaa
noin 4 dl yhteensä kaurakermaa / maustamatonta soijamaitoa
3 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

Sekoita uunivuoassa keskenään riisi, kylmäsavulohi, pilkotut kananmunat ja kesäkurpitsa. Lisää tilliä ja sitruunaa makusi mukaan. Tee munamaito, mausta suolalla ja pippurilla, kaada muiden ainesten päälle. Paista uunissa noin 200 asteessa  noin 30 minuuttia.

Tämä uppoaa kaikkiin perheenjäseniin kuin häkä! Ja tuunausmahdollisuuksia on miljoona (katkarapuja, kylmäsavutofua jne jne).

Ai niin, tämä käsite Luottoresepti. Päätin perustaa kategorian Luottoresepti, jolla tägään kaikki sellaiset reseptit joita teen usein tai ainakin kerrasta toiseen melkein samalla tavalla ja joiden suosio on yleensä taattu. Juurevaa suosittelee!

Ohrainen vehnäleipä juureen

Ohra ja juuren hapan maku sopivat mielestäni yhteen kuin, no,vaikka hunaja ja seesaminsiemenet tai tomaatti ja ripaus sokeria. Eli siis ne tuntuvat jotenkin täydentävän toisiaan! Ohraa voisi ehkä olla vieläkin enemmän, en ole uskaltanut sitä ihan hirveästi laittaa ettei se vaikuta sitkoon.

Leipä repesi uunissa aika hurjasti, olisko vaatinut hiukan pidempää nostoaikaa?

Vaivasin tällä kertaa taikinan pääosin käsin (ja melkein hajotin keittiön pöydän siinä samalla, kauhee lihaskimppu olen), venyttely ja taittelu tuntuu aika palkitsevalta kun siinä näkee ja tuntee taikinan koostumuksen muuttuvan. Lepo ja nosto olivat myös nyt vain reilun tunnin luokkaa molemmat (viitaten edellisen auringonkukansiemenleipä-postauksen ongelmanratkaisukaavioon), mutta itse asiassa luulen että tämä olisi voinut hyötyä vähän pidemmästäkin nostosta ja levosta, koska leipä repesi tosi paljon uunissa. Tai no, saattoihan se olla myös tuon viiltokuvion ansiota eli syytä? 

Sininen uni. En vaan edelleenkään osaa käyttää tuota kameraa...
 Viillot siis neljä erillistä viiltoa kohti keskustaa.

Ohrainen vehnäleipä juureen

220 g vehnäjauhoja

50 g ohrajauhoja

200 g 100% juurta

155 g vettä

6 g suolaa

Vaivaa suolaa lukuunottamatta kaikkia aineksia ensin noin 10 minuuttia, lisää suola ja vaivaa (eli työnnä taikinaa poispäin itsestäsi, nosta takaisin, venytä sivulle, nosta takaisin keskelle etc... Älä lisää tässä vaiheessa jauhoja vaikka taikina tarttuisikin pöytään! Kyllä se siitä sitten irti lähtee kun sitä on hetki työstetty.) vielä toiset 10 minuuttia.

Anna taikinan levätä reilun tunnin, muotoile taikinasta pallo (riivaa? en oikein hallitse näitä ammattitermejä!) ja laita jauhoitettuun nostokoriin nousemaan reiluksi tunniksi. Itse taisin tehdä hiukan liian tiukan pallon kun leipä ei ehtinyt ihan kaksinkertaiseksi nousta, mutta koska leiväntekijällä oli aikataulu, en voinut odottaa...

Siirrä leipä esim. jauhotetulle leipälapiolle, viillä, ja laita uuniin leivinkivelle. Paista noin 230 asteessa noin 50 minuuttia.

Siivutettua herkkua

Hiukan ehkä hakee tämä blogauksien otsikointi yms. vielä suuntaa... Haluaisin kuitenkin että otsikosta saisi jonkun käsityksen siitä mitä blogiteksti käsittelee, ja tämänkertainen teksti nyt sattuu kertomaan juureeen tehdystä vehnäleivästä jossa oli mukana myös ohraa. Oui?

Auringonkukansiemeleipä juureen

Tosi hyvä maku tuli taas auringonkukansiemenistä, suosittelen!

Jos illalla haluaa saada tuoretta, juureen tehtyä leipää pitää se tietää jo ihan viimeistään saman päivän aamuna, mielellään jo edellisenä päivänä tai vieläkin aiemmin. Tunteja on nimittäin rajallinen määrä leiväntekijän vuorokaudessa ja usein kun havahdun siihen että olispa kiva saada iltaruoan kanssa hyvää leipää on kello jo kaksi ja silloin tulee kiire...

Niin kuin esimerkiksi tänään.

Vielä on mahdollista tehdä leipää jos juuri on sopivasti ruokittu ja pöhisee elinvoimaa eikä esimerkiksi sen olemassaolo ole unhoittunut kahdeksi viikoksi jolloin elvytystoimet ovat pakollisia ennen leipomista (krhm, ei mulla vaan koskaan. Eipä.). Onneksi toinen juuristani (kyllä, minulla on niitä useampia...) jota tähän leipään halusin käyttää näytti vielä ihan kelpo tavaralta niin pääsin työn touhuun. Käytin pohjana yhtä helppoa reseptiä Artisan Baking -kirjasta joka on minulla ikuisuuslainassa Viva Ciabatta -Aleksilta. Saman kirjan ohjeilla olen aikoinaan pistänyt oman juureni tulemaan (siitäkin blogaus joskus myöhemmin tulossa). Alkuperäinen resepti on siis White-Wheat Rolls, alla oma versioni siitä.

Epätarkka siivupino (en osaa käyttää kameraa..). Söimme nämä mieheni kanssa voilla ja
Lentävän lehmän juustoilla höystettyinä hyristen onnesta. Juu ja oli punkkua. Hyvä elämä.

Auringonkukansiemenleipä tahi -sämpylöitä

300 g hiivaleipäjauhoja
300 g vehnäjauhoja
5 g hiivaa
435 g vettä

12 g suolaa
60 g juurta

100g paahdettuja auringonkukansiemeniä

Hiero hiiva jauhoihin ja lisää kädenlämmin vesi, sekoita ainekset pikaisesti sekaisin. Peitä kulho esimerkiksi muovikelmulla ja anna levätä vartin verran että hiiva alkaa pöhistä.

Lisää suola ja juuri, vaivaa koneella reilut 5 minuuttia. Lisää aivan lopuksi kuivalla pannulla paahdetut ja jäähdytetyt auringonkukansiemenet. Kelmuta kulho ja anna taikinan levätä 2h.

Muotoile taikinasta leipä, pistä esim. nostokoriin nousemaan ja kori muovipussiin. Anna nousta noin 2h (ks. kuitenkin pohdiskelua lässähtämisestä alla).

Ekaa kertaa käytin tätä nostokoria, hyvin toimi, ei jäänyt kiinni

Viillä pintaan haluamasi kuvio ja paista paistinkivellä noin 225 asteessa kunnes leipä on kypsä ja pinta on kaunis (eli tumma!), noin 45 minuuttia. Sämpylöiden paistoaika on noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä, älä vaan peitä ettei hyvä kuori pehmene.

Kuori oli vähän samea, miksiköhän? Jauhoja liikaa? Väärä paistolämpötila?

Mulla tuntuu olevan ongelmana näiden juurileipien kanssa se, että leipä lässähtää aina kun sen siirtää uuniin. Epäilen itse että ohjeissa mainitut pitkät lepo- ja nostoajat ovat syypäänä, toinen varteenotettava vaihtoehto on, ettei taikina vaivaudu kunnolla tuossa rakkaassa Kitchen Aidissani vaikka aika tarkkaan yritän pitää huolen siitä ettei taikina vaan pyöri koukussa ympäri astiaa... No, makuhan on loistava ja se on tärkeintä. Joskus voisi kokeilla tehdä ainesosiltaan identtiset taikinat mutta vaivaisi toisen koneella ja toisen käsin ja sitten tutkia onko leivissä eroa. Someday, someday.

Focacciaa äidille

Olin menossa äitini luoksen sunnuntailounaalle kun edellisenä iltana mieleeni muistui hänen kaihoisat muistelmat viime viikon Italian matkasta ja erityisesti italialaisista leivistä, joita hän ei ollut ennen osannut arvostaa.  Mutta nyt, NYT oli löytynyt useampikin suosikki ja koska äitini luonnollisesti tietää kuinka paljon aikaa vietän lukien reseptejä ja kokkaillen hän pyysi minulta focaccia-reseptiä jota voisi itse kokeilla.

Selailin muutamia blogeja ja leipäkirjoja ja päädyin, itselleni hyvin tyypilliseen tapaan, tekemään vähän sinne päin, monia reseptejä yhdistellen seuraavanlaiseen tulokseen joka nautittiin tulisen kikhernekeiton kaverina. Äiti, ole hyvä:

Olis voinu olla vähän enemmänkin suolaa ja timjamia.

Focaccia

450g vesi

15 g hiiva
90g durumjauho
200g hiivaleipäjauho
300g vehnäjauho


10g suola
25g öljy (oliiviöljyä, aurinkokuivattujen tomaattien öljyä...)

pellille reilulla kädellä oliiviöljyä
sormisuolaa
timjamia


Vaivaa ensimmäiset aineet sekaisin, anna taikinan olla 10 minuuttia. Lisää suola ja öljy (itse käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä), vaivaa taasen noin 5 minuuttia. Ja taas annetaan taikinan olla, nyt noin 30 minuuttia.

Öljyä uunipelti reilulla kädellä, kaada taikina siihen. Anna olla vartin verran, töki taikinaan sormilla koloja, sivele pintaan lisää öljyä ja ripottele päälle reilusti sormisuolaa (itsellä aina Maldonia) sekä timjamia (no juu, tuore rosmariini olisi ollut vieläkin parempaa mutta sitä kun ei sattunut olemaan niin mentiin sillä mitä löytyi. Eli timjamilla.)

Paista uunissa 225c noin 25 minuuttia tai kunnes leipä on kaunis pinnalta.

Tämähän on semmoista tyypillistä parhaimmillaan leivontapäivänä -leipää, mutta menettelee paahdettuna seuraavanakin päivänä. Juurileivillä tätä kyseistä vikaa ei ole, nehän maistuu ihan yhtä hyvälle pari päivää.

Seuraavaksi tuleekin (vihdoin!) blogikirjoitus juureen tehdystä leivästä, stay tuned.

Torikortteleiden ulkoruokarieha

Tänään vietettiin Helsingissä Torikortteleiden ulkoruokariehaa. Tapahtuman Facebook-sivulla luki toiveikkaasti että "Torikorttelit tulee tulevaisuudessa panostamaan ulkoruokailumahdollisuuksiin ja katuruokaan, tässä startti."

Tulossa on siis jatkossakin ruokatapahtumia, mille Juurevaa hurraa tämänpäiväisen kokemuksen perusteella eturivistä! Nythän asialla olivat ihan oikeat ravintola-alan toimijat, toisin kuin Ravintolapäivässä, mutta fiilis oli silti mukavan low key, hinnat edulliset (suurin osa annoksista 3-6€) ja ihmisiä oli hurjasti liikenteessä! Ensimmäisenä taisi loppua puoli yhdeltä 100 Dogs & Bourbonin pojilta tarjottavat, ja kahden maissa alettiin muillakin kojuilla jo käännyttää asiakkaita pois. Kulinaarimuru-Jaanan ansiosta olin ajoissa liikenteessä ja sain maistaakseni Social Foodin haukiburgeria (jep, toimi, tillimajoneesi oli se juttu), Twisted Street Kitchenin Som Tam papayasalaattia (valkosipulista, tuoretta, rouskuvaa) sekä aivan tappajaksi osoittautunutta Pure Bistron Veggie dogia, jossa oli täytteenä tofua, marinoitua wakame-levää ja jotain mummon kurkku -tyyppistä ratkaisua.

Pure Bistron Veggie dog joka sai allekirjoittaneen hyrisemään onnesta

Ravintoloitsijat olivat arvioineet siis vähän alakanttiin lauantaisen semi-krapulaisen, suolapalaa hiukovan  hipsterikansan määrän, vaikka toki aurinkoinen sää varmasti myöskin edesauttoi nostamaan tapahtuman kävijämäärää. Ensi kerralla sitten tuplamäärä tarjottavaa niin riittää myöhäisheränneillekin.

Joko mennään?

Tässä sitä nyt ollaan, ensimmäisen blogikirjoituksen äärellä. Olen pitkään harkinnut oman blogin perustamista, mutta kynnys on jostain syystä asettunut kohtuuttoman korkealle kirjoittamisen suhteen. Kuitenkin koska olen viime vuosina tutustunut muutamaan ihan mahtavaan tyyppiin heidän blogiensa kautta (tästä lisää myöhemmin) päätin nyt rohkaistua ja pistää  myös oman lusikkani tähän jo kohtuulliseen runsaaseen ruokablogien soppaan, ehkäpä tuttavapiirini laajenee vielä entisestään saman aaltopituuden henkilöillä, ken tietää!

Lisäksi yksi tämän blogin tarkoituksista on toimia muistutuksena itselleni mitä kaikkea sitä onkaan tullut keittiössä tehtyä ja missäs ravintoloissa sitä onkaan tullut riekuttua, enkä usko että minulle tekee laisinkaan pahaa katsella omaa kädenjälkeäni takautuvasti esimerkiksi leivän leipomisen suhteen, ehkäpä jopa opin jotain ja vuosien kuluttua voin hymyssä suin, lempeästi, katsella näitä alkuaikojen tuotoksiani ja olla tyytyväinen siitä, että olen dokumentoinut niin yrittämiset, erehdykset ja onnistumiset tänne blogiin.

Joku muistaakseni aika onnistunut sämpylä, juureen tietty.

Itsestäni ja siitä kenelle muille itseni lisäksi kokkaan ja leivon kerron myös myöhemmin lisää, stay tuned!

Luvassa on ainakin leipää (Juurevaa, you know), suklaata (siis oikeaa suklaata ja kaikkea sen ympärillä tapahtuvaa), omia ja muiden ruokareseptejä ja kaikkea sellaista ruokahöpinää mikä itseäni kiinnostaa. 

Tervetuloa mukaan!

(Blogin ulkoasu hakee vielä muotoaan, ja kuten kaikki it-alalla työskentelevät tietävät, lopullisen valmistahan ei tule koskaan)