perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ohrainen vehnäleipä juureen

Ohra ja juuren hapan maku sopivat mielestäni yhteen kuin, no,vaikka hunaja ja seesaminsiemenet tai tomaatti ja ripaus sokeria. Eli siis ne tuntuvat jotenkin täydentävän toisiaan! Ohraa voisi ehkä olla vieläkin enemmän, en ole uskaltanut sitä ihan hirveästi laittaa ettei se vaikuta sitkoon.


Leipä repesi uunissa aika hurjasti, olisko vaatinut hiukan pidempää nostoaikaa?

Vaivasin tällä kertaa taikinan pääosin käsin (ja melkein hajotin keittiön pöydän siinä samalla, kauhee lihaskimppu olen), venyttely ja taittelu tuntuu aika palkitsevalta kun siinä näkee ja tuntee taikinan koostumuksen muuttuvan. Lepo ja nosto olivat myös nyt vain reilun tunnin luokkaa molemmat (viitaten edellisen auringonkukansiemenleipä-postauksen ongelmanratkaisukaavioon), mutta itse asiassa luulen että tämä olisi voinut hyötyä vähän pidemmästäkin nostosta ja levosta, koska leipä repesi tosi paljon uunissa. Tai no, saattoihan se olla myös tuon viiltokuvion ansiota eli syytä? 

Sininen uni. En vaan edelleenkään osaa käyttää tuota kameraa...
 Viillot siis neljä erillistä viiltoa kohti keskustaa.

Ohrainen vehnäleipä juureen

220 g vehnäjauhoja
50 g ohrajauhoja
200 g 100% juurta
155 g vettä

6 g suolaa

Vaivaa suolaa lukuunottamatta kaikkia aineksia ensin noin 10 minuuttia, lisää suola ja vaivaa (eli työnnä taikinaa poispäin itsestäsi, nosta takaisin, venytä sivulle, nosta takaisin keskelle etc... Älä lisää tässä vaiheessa jauhoja vaikka taikina tarttuisikin pöytään! Kyllä se siitä sitten irti lähtee kun sitä on hetki työstetty.) vielä toiset 10 minuuttia.

Anna taikinan levätä reilun tunnin, muotoile taikinasta pallo (riivaa? en oikein hallitse näitä ammattitermejä!) ja laita jauhoitettuun nostokoriin nousemaan reiluksi tunniksi. Itse taisin tehdä hiukan liian tiukan pallon kun leipä ei ehtinyt ihan kaksinkertaiseksi nousta, mutta koska leiväntekijällä oli aikataulu, en voinut odottaa...

Siirrä leipä esim. jauhotetulle leipälapiolle, viillä, ja laita uuniin leivinkivelle. Paista noin 230 asteessa noin 50 minuuttia.

Siivutettua herkkua


Hiukan ehkä hakee tämä blogauksien otsikointi yms. vielä suuntaa... Haluaisin kuitenkin että otsikosta saisi jonkun käsityksen siitä mitä blogiteksti käsittelee, ja tämänkertainen teksti nyt sattuu kertomaan juureeen tehdystä vehnäleivästä jossa oli mukana myös ohraa. Oui?

torstai 21. maaliskuuta 2013

Auringonkukansiemeleipä juureen


Tosi hyvä maku tuli taas auringonkukansiemenistä, suosittelen!


Jos illalla haluaa saada tuoretta, juureen tehtyä leipää pitää se tietää jo ihan viimeistään saman päivän aamuna, mielellään jo edellisenä päivänä tai vieläkin aiemmin. Tunteja on nimittäin rajallinen määrä leiväntekijän vuorokaudessa ja usein kun havahdun siihen että olispa kiva saada iltaruoan kanssa hyvää leipää on kello jo kaksi ja silloin tulee kiire...

Niin kuin esimerkiksi tänään.

Vielä on mahdollista tehdä leipää jos juuri on sopivasti ruokittu ja pöhisee elinvoimaa eikä esimerkiksi sen olemassaolo ole unhoittunut kahdeksi viikoksi jolloin elvytystoimet ovat pakollisia ennen leipomista (krhm, ei mulla vaan koskaan. Eipä.). Onneksi toinen juuristani (kyllä, minulla on niitä useampia...) jota tähän leipään halusin käyttää näytti vielä ihan kelpo tavaralta niin pääsin työn touhuun. Käytin pohjana yhtä helppoa reseptiä Artisan Baking -kirjasta joka on minulla ikuisuuslainassa Viva Ciabatta -Aleksilta. Saman kirjan ohjeilla olen aikoinaan pistänyt oman juureni tulemaan (siitäkin blogaus joskus myöhemmin tulossa). Alkuperäinen resepti on siis White-Wheat Rolls, alla oma versioni siitä.

Epätarkka siivupino (en osaa käyttää kameraa..). Söimme nämä mieheni kanssa voilla ja
Lentävän lehmän juustoilla höystettyinä hyristen onnesta. Juu ja oli punkkua. Hyvä elämä.


Auringonkukansiemenleipä tahi -sämpylöitä


300 g hiivaleipäjauhoja
300 g vehnäjauhoja
5 g hiivaa
435 g vettä

12 g suolaa
60 g juurta

100g paahdettuja auringonkukansiemeniä

Hiero hiiva jauhoihin ja lisää kädenlämmin vesi, sekoita ainekset pikaisesti sekaisin. Peitä kulho esimerkiksi muovikelmulla ja anna levätä vartin verran että hiiva alkaa pöhistä.

Lisää suola ja juuri, vaivaa koneella reilut 5 minuuttia. Lisää aivan lopuksi kuivalla pannulla paahdetut ja jäähdytetyt auringonkukansiemenet. Kelmuta kulho ja anna taikinan levätä 2h.

Muotoile taikinasta leipä, pistä esim. nostokoriin nousemaan ja kori muovipussiin. Anna nousta noin 2h (ks. kuitenkin pohdiskelua lässähtämisestä alla).

Ekaa kertaa käytin tätä nostokoria, hyvin toimi, ei jäänyt kiinni

Viillä pintaan haluamasi kuvio ja paista paistinkivellä noin 225 asteessa kunnes leipä on kypsä ja pinta on kaunis (eli tumma!), noin 45 minuuttia. Sämpylöiden paistoaika on noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä, älä vaan peitä ettei hyvä kuori pehmene.

Kuori oli vähän samea, miksiköhän? Jauhoja liikaa? Väärä paistolämpötila?


Mulla tuntuu olevan ongelmana näiden juurileipien kanssa se, että leipä lässähtää aina kun sen siirtää uuniin. Epäilen itse että ohjeissa mainitut pitkät lepo- ja nostoajat ovat syypäänä, toinen varteenotettava vaihtoehto on, ettei taikina vaivaudu kunnolla tuossa rakkaassa Kitchen Aidissani vaikka aika tarkkaan yritän pitää huolen siitä ettei taikina vaan pyöri koukussa ympäri astiaa... No, makuhan on loistava ja se on tärkeintä. Joskus voisi kokeilla tehdä ainesosiltaan identtiset taikinat mutta vaivaisi toisen koneella ja toisen käsin ja sitten tutkia onko leivissä eroa. Someday, someday.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Focacciaa äidille

Olin menossa äitini luoksen sunnuntailounaalle kun edellisenä iltana mieleeni muistui hänen kaihoisat muistelmat viime viikon Italian matkasta ja erityisesti italialaisista leivistä, joita hän ei ollut ennen osannut arvostaa.  Mutta nyt, NYT oli löytynyt useampikin suosikki ja koska äitini luonnollisesti tietää kuinka paljon aikaa vietän lukien reseptejä ja kokkaillen hän pyysi minulta focaccia-reseptiä jota voisi itse kokeilla.

Selailin muutamia blogeja ja leipäkirjoja ja päädyin, itselleni hyvin tyypilliseen tapaan, tekemään vähän sinne päin, monia reseptejä yhdistellen seuraavanlaiseen tulokseen joka nautittiin tulisen kikhernekeiton kaverina. Äiti, ole hyvä:

Olis voinu olla vähän enemmänkin suolaa ja timjamia.

Focaccia

450g vesi

15 g hiiva
90g durumjauho
200g hiivaleipäjauho
300g vehnäjauho


10g suola
25g öljy (oliiviöljyä, aurinkokuivattujen tomaattien öljyä...)

pellille reilulla kädellä oliiviöljyä
sormisuolaa
timjamia


Vaivaa ensimmäiset aineet sekaisin, anna taikinan olla 10 minuuttia. Lisää suola ja öljy (itse käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä), vaivaa taasen noin 5 minuuttia. Ja taas annetaan taikinan olla, nyt noin 30 minuuttia.

Öljyä uunipelti reilulla kädellä, kaada taikina siihen. Anna olla vartin verran, töki taikinaan sormilla koloja, sivele pintaan lisää öljyä ja ripottele päälle reilusti sormisuolaa (itsellä aina Maldonia) sekä timjamia (no juu, tuore rosmariini olisi ollut vieläkin parempaa mutta sitä kun ei sattunut olemaan niin mentiin sillä mitä löytyi. Eli timjamilla.)

Paista uunissa 225c noin 25 minuuttia tai kunnes leipä on kaunis pinnalta.

Tämähän on semmoista tyypillistä parhaimmillaan leivontapäivänä -leipää, mutta menettelee paahdettuna seuraavanakin päivänä. Juurileivillä tätä kyseistä vikaa ei ole, nehän maistuu ihan yhtä hyvälle pari päivää.

Seuraavaksi tuleekin (vihdoin!) blogikirjoitus juureen tehdystä leivästä, stay tuned.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Torikortteleiden ulkoruokarieha

Tänään vietettiin Helsingissä Torikortteleiden ulkoruokariehaa. Tapahtuman Facebook-sivulla luki toiveikkaasti että "Torikorttelit tulee tulevaisuudessa panostamaan ulkoruokailumahdollisuuksiin ja katuruokaan, tässä startti."

Tulossa on siis jatkossakin ruokatapahtumia, mille Juurevaa hurraa tämänpäiväisen kokemuksen perusteella eturivistä! Nythän asialla olivat ihan oikeat ravintola-alan toimijat, toisin kuin Ravintolapäivässä, mutta fiilis oli silti mukavan low key, hinnat edulliset (suurin osa annoksista 3-6€) ja ihmisiä oli hurjasti liikenteessä! Ensimmäisenä taisi loppua puoli yhdeltä 100 Dogs & Bourbonin pojilta tarjottavat, ja kahden maissa alettiin muillakin kojuilla jo käännyttää asiakkaita pois. Kulinaarimuru-Jaanan ansiosta olin ajoissa liikenteessä ja sain maistaakseni Social Foodin haukiburgeria (jep, toimi, tillimajoneesi oli se juttu), Twisted Street Kitchenin Som Tam papayasalaattia (valkosipulista, tuoretta, rouskuvaa) sekä aivan tappajaksi osoittautunutta Pure Bistron Veggie dogia, jossa oli täytteenä tofua, marinoitua wakame-levää ja jotain mummon kurkku -tyyppistä ratkaisua.

Pure Bistron Veggie dog joka sai allekirjoittaneen hyrisemään onnesta

Ravintoloitsijat olivat arvioineet siis vähän alakanttiin lauantaisen semi-krapulaisen, suolapalaa hiukovan  hipsterikansan määrän, vaikka toki aurinkoinen sää varmasti myöskin edesauttoi nostamaan tapahtuman kävijämäärää. Ensi kerralla sitten tuplamäärä tarjottavaa niin riittää myöhäisheränneillekin.


torstai 14. maaliskuuta 2013

Joko mennään?

Tässä sitä nyt ollaan, ensimmäisen blogikirjoituksen äärellä. Olen pitkään harkinnut oman blogin perustamista, mutta kynnys on jostain syystä asettunut kohtuuttoman korkealle kirjoittamisen suhteen. Kuitenkin koska olen viime vuosina tutustunut muutamaan ihan mahtavaan tyyppiin heidän blogiensa kautta (tästä lisää myöhemmin) päätin nyt rohkaistua ja pistää  myös oman lusikkani tähän jo kohtuulliseen runsaaseen ruokablogien soppaan, ehkäpä tuttavapiirini laajenee vielä entisestään saman aaltopituuden henkilöillä, ken tietää!

Lisäksi yksi tämän blogin tarkoituksista on toimia muistutuksena itselleni mitä kaikkea sitä onkaan tullut keittiössä tehtyä ja missäs ravintoloissa sitä onkaan tullut riekuttua, enkä usko että minulle tekee laisinkaan pahaa katsella omaa kädenjälkeäni takautuvasti esimerkiksi leivän leipomisen suhteen, ehkäpä jopa opin jotain ja vuosien kuluttua voin hymyssä suin, lempeästi, katsella näitä alkuaikojen tuotoksiani ja olla tyytyväinen siitä, että olen dokumentoinut niin yrittämiset, erehdykset ja onnistumiset tänne blogiin.

Joku muistaakseni aika onnistunut sämpylä, juureen tietty.


Itsestäni ja siitä kenelle muille itseni lisäksi kokkaan ja leivon kerron myös myöhemmin lisää, stay tuned!

Luvassa on ainakin leipää (Juurevaa, you know), suklaata (siis oikeaa suklaata ja kaikkea sen ympärillä tapahtuvaa), omia ja muiden ruokareseptejä ja kaikkea sellaista ruokahöpinää mikä itseäni kiinnostaa. 

Tervetuloa mukaan!

(Blogin ulkoasu hakee vielä muotoaan, ja kuten kaikki it-alalla työskentelevät tietävät, lopullisen valmistahan ei tule koskaan)