Vihreää parsaa ja vuohenputkea

Onni on seikkailija-hippi-leipuri -tuttu joka tuo pyytämättä tuliaisiksi "vahingossa keräämäänsä" vuohenputkea. Onni siksi, etten varmaan kuuna päivänä olisi itse näitä erehtynyt poimimaan vaikka kuinka Sasu Laukkonenkin (Chef & Sommelierista) niitä Instagrammissa hehkuttaa. Nokkostakin kannattaisi varmaan metsästää juuri nyt, eikä sitten kun ne ovat kasvaneet ihmisiä vaanivan hirviön kokoisiksi puskiksi, mutta mitenkäs sitä saisi aikaiseksi...

Jännä maku, porkkanainen ja ruohoinen!

Pistin pannulle kuullottumaan sipulia ja valkosipulia ja heitin lopuksi vuohenputket sekaan. Ripaus suolaa, ruohaisu mustapippuria ja loraus kaurakermaa sekaan niin hyvää tuli. Hippiruoka syötiin parsan ja lammasmakkaroiden kaverina.

Kuvassa myös tuikitarpeelliset lisukkeet eli La Chouffe -olut ja Dijon-sinappi.
Kahta en vaihda jne...

Olen vihreän parsan suuri fani, mutta en voi sietää sitä lötköksi keitettynä. siitä menee kaikki hauskuus jos ei ole muuta suutuntumaa kuin viheliäinen, kaiken tappava löllöys. Suosittelen ehdottomasti siis valmistamaan parsan seuraavalla tavalla:

Napsaise parsan alaosasta käsin taittamalla kova osa pois. Kun sen tekee käsin, lähtee varresta automaattisesti oikea määrä puumaista osaa pois. Höylää noin puolivälistä alaspäin ohuelti kuorta pois. Paista oliiviöljy-voi -seoksessa parsojen koosta riippuen noin 2-5 minuuttia, kunnes parsat ovat ottaneet väriä pintaansa mutta ovat edelleen rapsakoita. Ripottele päälle sormisuolaa ja ota voi pöytään. Myös sitruunankuorella maustettu voi sopii päälle hyvin.

Tämä ei voi mennä pieleen. Paitsi keittämällä.

Jälkkäriksi oli mansikoita. Oli niin hyvä tuoksu ja kauniitakin vielä olivat, mutta eipä se maku vielä yllättäen tietenkään ollut ihan suomalaisten kesämansikoiden tasoa.. Mutta kyllähän näitä söi, jäätelön ja murustetun Bastogne-keksin kanssa.

Varsinaisesta jälkkäriannoksesta ei ole kuvaa,
ahne ja nopea kun luonteeltani olen.

Luottoresepti: Lohi-riisilaatikko (ja kuva vauvasta!)

No niin. Arkiruoka ja bloggauskriisi. Meille tuli taloon vauva tuossa muutama viikko sitten, mikä on vaikuttanut hyvin alkaneeseen bloggausuraani "hiukan" hidastaen kirjoitustahtia, varsinkin kun taloudessa on jo ennestään yksi kolmivuotias täystuho. Ruokaa on tietty tullut tehtyä ja leivottuakin mutta nyt kriiseilen täällä sitä että kannattaako näistä arkiruoista ja ei niin kovin kummoisista leipomuksista kirjoittaa mitään! Sitä ei kauheesti jaksa miettiä että mikä suklaa sopii minkäkin kakun kanssa kun väsyttää siihen malliin että veden keittäminen kahvia varten tuntuu urheilusuoritukselta. (Joskus vielä bloggaan Valrhonan suklaista ja minkä kanssa mikäkin niistä sopii hyvin. Niinku esim Caraibe ja kahvi tai mantelit.)

Vauva, a.k.a. iilimato ja äidin energiasyöppö

Tässä kuitenkin yksi hvyä perusresepti arkeen. Lapsiperheissä (ja varmaan muuallakin...) on arkiruoan oltava usein helppotekoista. Tämä resepti on  naurettavan yksinkertainen ja ilmeisesti peräisin Safkaa-kirjasta, itse löysin sen Project maman kautta (aivan loistoblogi äitiydestä yms muuten!) ja olen tuunannut ruokaa luultavasti joka kerta jollain tavalla. Olen luokattoman huono tekemään mitään ruokaa ihan samalla tavalla kahdesti, tällä tavalla tein sen nyt viimeksi:

Pääsisinköhän mä säälistä jonnekin valokuvauskurssille :)
Kuva ei tee siis oikeutta tälle ruoalle.

Lohi-riisilaatikko

noin 5 dl keitettyä riisiä
300 g suikaloitua kylmäsavulohta
3 keitettyä kananmunaa pilkottuna
puolikas raastettu kesäkurpitsa
nippu tilliä
sitruunaa
noin 4 dl yhteensä kaurakermaa / maustamatonta soijamaitoa
3 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

Sekoita uunivuoassa keskenään riisi, kylmäsavulohi, pilkotut kananmunat ja kesäkurpitsa. Lisää tilliä ja sitruunaa makusi mukaan. Tee munamaito, mausta suolalla ja pippurilla, kaada muiden ainesten päälle. Paista uunissa noin 200 asteessa  noin 30 minuuttia.

Tämä uppoaa kaikkiin perheenjäseniin kuin häkä! Ja tuunausmahdollisuuksia on miljoona (katkarapuja, kylmäsavutofua jne jne).

Ai niin, tämä käsite Luottoresepti. Päätin perustaa kategorian Luottoresepti, jolla tägään kaikki sellaiset reseptit joita teen usein tai ainakin kerrasta toiseen melkein samalla tavalla ja joiden suosio on yleensä taattu. Juurevaa suosittelee!