Leipäkrutongit (eli mitä tehdä pahasta gluteenittomasta leivästä)

Olen joutunut olemaan viimeisen kuuden viikon ajan eräänlaisella imteysdieetillä, eli ilman suomalaisia viljoja (vehnä, ohra, kaura, ruis), suklaata, kahvia ja teetä. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja tehnyt samalla tästä blogista aika hiljaisen kun alkuperäisenä ajatuksena oli testailla erilaisia leipäjuttuja ja oppia siinä samalla kaikenlaista juureen tehdyistä leivistä. Jatkan viljattomuutta ainakin elokuulle, sitten kokeilen josko tavallista leipää voisi taas syödä. Luulen että taikinajuureni ovat kuolleet jo hyvän aikaa sitten (en ole edes avannut rasioita jääkapissa viikkoihin...), mutta sittenpähän saan hyvän syyn laittaa uudet pöhisemään ja tehdä siitä muutaman bloggauksen.

Tänään kävin Hakaniemen hallissa juhannusostoksilla ja poikkesin samalla Kelia-puodissa katsomassa löytyisikö sieltä jotain helpotusta leiväntuskaani. Ostin muutaman tomaattisämpylän ja puhisin innosta kun pääsin kotiin, no josko vihdoin saisin hyvää, rapeakuorista leipää taas syödäkseni! Mutta ehei. Sämpylät olivat kivikovia ja kuivia, suorastaan pahoja.

Sen sijaan että olisin heittänyt kohtuullisen arvokkaat sämpylät menemään päätin jalostaa niitä syömäkelpoisiksi. Tein niistä krutonkeja! Ja vallan mainioita krutonkeja tulikin. Resepti on yksinkertaisuudessaan naurettavan helppo ja tätä voi tietenkin soveltaa haluamallaan tavalla ja leipänä voi käyttää mitä tahansa leipää

Kovista tomaattisämpylöistä tuli hyviä krutonkeja.
Taustalla junaliput elokuun reissulle Ranskaan!

Leipäkrutongit

leipää

valkosipulia

oliiviöljyä

sormisuolaa

Herbes de Provence -yrttisekoitusta

Leikkaa leipä kuutioiksi. Lämmitä öljy pannulla, lisää leipäkuutiot ja mausteet. Paista kunnes leivissä on rapsakka pinta ja reunat alkavat mustua. Kaada leivinpaperille jäähtymään, jos maltat antaa niiden olla niin niistä tulee vieläkin rapeampia.

Näitä voi napostella ihan sellaisenaan tai lisätä salaattiin, keiton tai pastan päälle... 

En ole vielä yrittänyt leipoa mitään gluteenittomia leipävirityksia kun itseni tuntien tiedän että hermostun vaan kun niistä tulee kuitenkin pahoja eikä leipä ilman sitkoa ole oikein kunnon leipää. Varmaan täytyy kuitenkin kokeilla niin voi sanoa yrittäneensä!

Chez Dominiquen bistropettymys

Vierailimme Ravintolakerhon jäsenistön (mm. Seikkailija-leipuri Aleksi, SoppaHanna, Kulinaarimuru-Jaana, MehiläisKatri) kanssa männä viikolla Chez Dominiquessa. Syy vierailuumme oli Hans Välimäen mediaakin kohauttanut kirje, jossa hän tämän vuoden Michelin-tähtien julkaisun jälkeen (Chez Dominique sai edelleenkin kaksi, mikä tuntuu ketuttavan Herra Välimäkeä suuresti) reteästi uhosi että

F**k the stars, nyt pidetään hauskaa:

"On korkea aika tehdä jotain ihan muuta. Siksi muutamme tuplatähtiravintolamme kahden kuukauden ajaksi bistroksi. Idea on yksinkertainen. Cd laatua, mutta ”bistrohinnoin.” 

Bye Bye Dominique -bistrossa on rautainen henkilökunta ja räyhäkkä meininki. Yllätysmenujen lisäksi , jotka vaihtuvat sesongin, fiiliksen tai vain esimerkiksi viikonpäivän mukaan."

Odotimme siis todella bistromeininkiä, rouheine, isoine annoksineen ja sellaista välittömyyttä ja rentoutta mitä kyseisessä ravintolassa ei normaalisti nähdä.

Juuressipsejä ja dippejä. Neljättä kertaa puolentoista vuoden sisällä.
Alkaa jo vähän tympimään.

No... Saavuimme paikalle, ja siellä pönöttivät tarjoilijat jonossa aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Istuimme alas, ja siinä vaiheessa kun tarjoilija viikkasi lautasliinan nätisti syliini minun teki mieli huutaa ja juosta ulos! Olen käynyt Chez Dominiquessa nyt neljä kertaa puolentoista vuoden aikana, enkä olisi nyt mennyt enää ellei kovasti olisi toitotettu tätä bistro-aspektia. Odotin saavani todella jotain aivan muuta kuin perus CD-höttöä mutta karvaastipa jouduin pettymään.

Parsamoussea, villiparsaa ja parsajäätelöä. Tämä oli tosi hyvää!

Ei niin että ruoassa olisi ollut mitään vikaa, ei laisinkaan! Se vaan oli aivan samaa kuin aina ennenkin. Kaunista oli ja mietittyä mutta bistromeininki oli kyllä koko illasta niin kaukana ettei edes samassa lauseessa voi puhua!

Yllätyssavukupu

...jonka alta löytyi herkullista paahdettua makrillia ja parsaa.
Lisäksi hollandaisekastiketta.

Seitsenhenkinen seurueemme päätyi ottamaan kuuden ruokalajin yllätysmenun ja puolikkaan viinipaketin. Vesi maksoi kymmenen euroa, loppulasku oli om alta kohdaltani 144 euroa. En normaalisti koskaan valita ruoan hinnasta, ruoka maksaa sen mitä maksaa, mutta nyt kyllä otti päähän kaivaa pankkikorttia lompakosta. Neljän ja puolen tunnin jälkeen (!) minulla oli vatsassa edelleen tyhjä olo ja koko kokemus jätti niin syvän pettymyksen etten muista vastaavaa. Korostan ettei ruoissa edelleenkään ollut mitään vikaa, mutta nyt oli markkinointiviestintä mennyt aivan pieleen, oli luotu kuva jostain aivan muusta kuin lopputuotteesta, jonka me kuuttajat sitten hölmönä ostimme. Ja petyimme.

Gintonic ja bloggaajat taustalla vauhdissa

Pääruoaksi minulla oli kyyhkystä, joka oli niin lihaisaa,
 että melkein jäi syömättä kun en niin kovasti lihasta perusta.

Kiitoksia ravintola saa siitä, että minulle tehtiin oman ruokavalioni mukaiset ruoat (joudun imetyshaasteiden vuoksi olemaan täysin ilman kahvia, teetä, suklaata ja suomalaisia viljoja) leipää myöten (joka tosin oli täysin suolatonta, mutta effortista pointsit).

Marjoja ja raikasta basilikajäätä. Muilla oli tässä päällä
vielä joku suklaacrumble joka oli kuulemma täysin epäonnistunutta.

Varsinainen jälkkäri oli marjamousse (vuohen?)jogurttikulhossa

Onneksi sentään oli jälleen kerran mahtavaa seuraa, sai puhua mehiläisten hoidosta, palvelumuotoilusta ja prinsessakakuista ja sen sellaisista asioista.