Vihreää parsaa ja vuohenputkea

Onni on seikkailija-hippi-leipuri -tuttu joka tuo pyytämättä tuliaisiksi "vahingossa keräämäänsä" vuohenputkea. Onni siksi, etten varmaan kuuna päivänä olisi itse näitä erehtynyt poimimaan vaikka kuinka Sasu Laukkonenkin (Chef & Sommelierista) niitä Instagrammissa hehkuttaa. Nokkostakin kannattaisi varmaan metsästää juuri nyt, eikä sitten kun ne ovat kasvaneet ihmisiä vaanivan hirviön kokoisiksi puskiksi, mutta mitenkäs sitä saisi aikaiseksi...

Jännä maku, porkkanainen ja ruohoinen!

Pistin pannulle kuullottumaan sipulia ja valkosipulia ja heitin lopuksi vuohenputket sekaan. Ripaus suolaa, ruohaisu mustapippuria ja loraus kaurakermaa sekaan niin hyvää tuli. Hippiruoka syötiin parsan ja lammasmakkaroiden kaverina.

Kuvassa myös tuikitarpeelliset lisukkeet eli La Chouffe -olut ja Dijon-sinappi.
Kahta en vaihda jne...

Olen vihreän parsan suuri fani, mutta en voi sietää sitä lötköksi keitettynä. siitä menee kaikki hauskuus jos ei ole muuta suutuntumaa kuin viheliäinen, kaiken tappava löllöys. Suosittelen ehdottomasti siis valmistamaan parsan seuraavalla tavalla:

Napsaise parsan alaosasta käsin taittamalla kova osa pois. Kun sen tekee käsin, lähtee varresta automaattisesti oikea määrä puumaista osaa pois. Höylää noin puolivälistä alaspäin ohuelti kuorta pois. Paista oliiviöljy-voi -seoksessa parsojen koosta riippuen noin 2-5 minuuttia, kunnes parsat ovat ottaneet väriä pintaansa mutta ovat edelleen rapsakoita. Ripottele päälle sormisuolaa ja ota voi pöytään. Myös sitruunankuorella maustettu voi sopii päälle hyvin.

Tämä ei voi mennä pieleen. Paitsi keittämällä.

Jälkkäriksi oli mansikoita. Oli niin hyvä tuoksu ja kauniitakin vielä olivat, mutta eipä se maku vielä yllättäen tietenkään ollut ihan suomalaisten kesämansikoiden tasoa.. Mutta kyllähän näitä söi, jäätelön ja murustetun Bastogne-keksin kanssa.

Varsinaisesta jälkkäriannoksesta ei ole kuvaa,
ahne ja nopea kun luonteeltani olen.