Chez Dominiquen bistropettymys

Vierailimme Ravintolakerhon jäsenistön (mm. Seikkailija-leipuri Aleksi, SoppaHanna, Kulinaarimuru-Jaana, MehiläisKatri) kanssa männä viikolla Chez Dominiquessa. Syy vierailuumme oli Hans Välimäen mediaakin kohauttanut kirje, jossa hän tämän vuoden Michelin-tähtien julkaisun jälkeen (Chez Dominique sai edelleenkin kaksi, mikä tuntuu ketuttavan Herra Välimäkeä suuresti) reteästi uhosi että

F**k the stars, nyt pidetään hauskaa:

"On korkea aika tehdä jotain ihan muuta. Siksi muutamme tuplatähtiravintolamme kahden kuukauden ajaksi bistroksi. Idea on yksinkertainen. Cd laatua, mutta ”bistrohinnoin.” 

Bye Bye Dominique -bistrossa on rautainen henkilökunta ja räyhäkkä meininki. Yllätysmenujen lisäksi , jotka vaihtuvat sesongin, fiiliksen tai vain esimerkiksi viikonpäivän mukaan."

Odotimme siis todella bistromeininkiä, rouheine, isoine annoksineen ja sellaista välittömyyttä ja rentoutta mitä kyseisessä ravintolassa ei normaalisti nähdä.

Juuressipsejä ja dippejä. Neljättä kertaa puolentoista vuoden sisällä.
Alkaa jo vähän tympimään.

No... Saavuimme paikalle, ja siellä pönöttivät tarjoilijat jonossa aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Istuimme alas, ja siinä vaiheessa kun tarjoilija viikkasi lautasliinan nätisti syliini minun teki mieli huutaa ja juosta ulos! Olen käynyt Chez Dominiquessa nyt neljä kertaa puolentoista vuoden aikana, enkä olisi nyt mennyt enää ellei kovasti olisi toitotettu tätä bistro-aspektia. Odotin saavani todella jotain aivan muuta kuin perus CD-höttöä mutta karvaastipa jouduin pettymään.

Parsamoussea, villiparsaa ja parsajäätelöä. Tämä oli tosi hyvää!

Ei niin että ruoassa olisi ollut mitään vikaa, ei laisinkaan! Se vaan oli aivan samaa kuin aina ennenkin. Kaunista oli ja mietittyä mutta bistromeininki oli kyllä koko illasta niin kaukana ettei edes samassa lauseessa voi puhua!

Yllätyssavukupu

...jonka alta löytyi herkullista paahdettua makrillia ja parsaa.
Lisäksi hollandaisekastiketta.

Seitsenhenkinen seurueemme päätyi ottamaan kuuden ruokalajin yllätysmenun ja puolikkaan viinipaketin. Vesi maksoi kymmenen euroa, loppulasku oli om alta kohdaltani 144 euroa. En normaalisti koskaan valita ruoan hinnasta, ruoka maksaa sen mitä maksaa, mutta nyt kyllä otti päähän kaivaa pankkikorttia lompakosta. Neljän ja puolen tunnin jälkeen (!) minulla oli vatsassa edelleen tyhjä olo ja koko kokemus jätti niin syvän pettymyksen etten muista vastaavaa. Korostan ettei ruoissa edelleenkään ollut mitään vikaa, mutta nyt oli markkinointiviestintä mennyt aivan pieleen, oli luotu kuva jostain aivan muusta kuin lopputuotteesta, jonka me kuuttajat sitten hölmönä ostimme. Ja petyimme.

Gintonic ja bloggaajat taustalla vauhdissa

Pääruoaksi minulla oli kyyhkystä, joka oli niin lihaisaa,
 että melkein jäi syömättä kun en niin kovasti lihasta perusta.

Kiitoksia ravintola saa siitä, että minulle tehtiin oman ruokavalioni mukaiset ruoat (joudun imetyshaasteiden vuoksi olemaan täysin ilman kahvia, teetä, suklaata ja suomalaisia viljoja) leipää myöten (joka tosin oli täysin suolatonta, mutta effortista pointsit).

Marjoja ja raikasta basilikajäätä. Muilla oli tässä päällä
vielä joku suklaacrumble joka oli kuulemma täysin epäonnistunutta.

Varsinainen jälkkäri oli marjamousse (vuohen?)jogurttikulhossa

Onneksi sentään oli jälleen kerran mahtavaa seuraa, sai puhua mehiläisten hoidosta, palvelumuotoilusta ja prinsessakakuista ja sen sellaisista asioista.