Viljattomuus

Kuten näppärimmät varmastikin arvasivat tuli lääkäriltä viljattomuustuomio melkein pari kuukautta sitten. Ei jotenkin kauheesti nappaa kirjoitella kalkkunasta ja kasviksista tänne kun koko blogin tarkoitus oli harjoitella sitä juurileivän tekemistä mikä ei nyt tällä hetkellä ole mahdollista. Näin ollen palaan asiaan jahka imetysdieetti lähtee purkautumaan ja saan viljat takaisin ruokavaliooni.

Peace, love & sourdough.

Juuri ja sen syöttäminen

Uuden juuren kriittisimmät vaiheet ovat luultavasti nyt takana. Kaapin päällä taitaa pöhistä ihan hyvä juuren alku! Olen syöttänyt juuren (vai onkohan tälle syöttämiselle joku oma termi tässä alussa?) ensin kaksi kertaa kahden päivän välein (päivät 5 ja 7 juuren alullelaiton jälkeen) ja nyt tänään ensimmäisen kerran vuorokauden syklissä. Nyt on menossa siis 8. päivä. Ohje (juuri suhteessa jauhoihin ja veteen) on joka kerta ollut sama.

Kahdeksannen päivän juuri ei enää haise niin järkyttävän pahalle ja näyttääkin jo aika hyvältä

Juuren syöttäminen, viidennestä kymmenenteen päivään (noin)

60g tekeytynyttä juurta
45g kädenlämpöistä vetta
90g vehnäjauhoja

Liuota juuri veteen, sekoita jauhot joukkoon. Tässä vaiheessa juuresta muodostuu hämmästyttävästi taikinapallon oloinen, no, juuritaikinapallo. Pistä pallo puhtaaseen rasiaan jonka kannen saa tiiviisti kiinni.

Viidennen päivän juuren kuplat, eli siis ennen syöttöä. 

Viidennen päivän juuritaikinapallo

Seitsemännen päivän juuren kuplat

Viidentenä ja seitsemäntenä päivänä siis syötetään juuri yllä mainitulla kaavalla. Sen jälken siirrytään syöttämään kerran vuorokaudessa, edelleenkin samalla kaavalla. Nyt kun on kahdeksas päivä menossa juuri ei enää haise niin järkyttävän kamalalle kuin aikaisemmin, hajusta tulee aluksi miedompi ja miedompi kerta kerralta, vaikka kyllähän se tietenkin haisee happamalle aina. On tärkeää että juuri kuplii ja laajenee. Kun juuri nelinkertaistuu kahdeksassa tunnissa on se valmis käytettäväksi, tähän menee minun juureltani luultavasti vielä noin 3-4 syöttökertaa ja siis vuorokautta. En jaksaisi millään odottaa!

Uusi juuri tulille - osa 1

No niin, koska saan jälleen syödä viljoja pistin uuden juuren tulemaan. Edellinen päätyi roskikseen oltuaan koskemattomana jääkaapissa noin kaksi kuukautta viljalakon aikana...  Ajattelin tehdä tästä juurimatkasta übermahtavan kuvakollaasi- ja blogausiloittelun, tässä ensimmäinen osa, olkaatten hyvät!

Noudatan jo aiemminkin mainitsemani Artisan Baking -kirjan ohjetta.

Juuri, ensimmäinen päivä

100 g ruisjauhoa
100g kädenlämpöistä vettä


Sekoita jauhot ja vesi kulhossa. Kelmuta tiiviisti ja jätä muhimaan huoneenlämpöön kahdeksi päiväksi.

Ruisjauhot ja vesi sekoitettu

Kahden päivän kuluttua juuren alun tulisi kuplia (check), haista kammottavalle (check), näyttää kamalalta (check) ja lopulta lysähtää vähän kasaan (check).

Hyhhyh, haisee todella happamalle!

Juuri, kolmas päivä

200 g aloitettua juurta
100 g vehnäjauhoja

Sekoita juuren alku ja jauhot. Siirrä puhtaaseen astiaan ja kelmuta tai tee niin kuin minä ja siirrä koko ektoplasma kannelliseen muovirasiaan. Anna käydä yhdestä kahteen päivään. Kun juuri on venyväistä ja tahmaista sekä täynnä pieniä kuplia, on aika syöttää se. Palataan tähän seuraavassa postauksessa.

Pari päivää pöhisseen juuren alkuun lisätty vehnäjauhot

Siirsin varmuuden vuoksi muoviseen, kannelliseen rasiaan 

Leipäkrutongit (eli mitä tehdä pahasta gluteenittomasta leivästä)

Olen joutunut olemaan viimeisen kuuden viikon ajan eräänlaisella imteysdieetillä, eli ilman suomalaisia viljoja (vehnä, ohra, kaura, ruis), suklaata, kahvia ja teetä. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja tehnyt samalla tästä blogista aika hiljaisen kun alkuperäisenä ajatuksena oli testailla erilaisia leipäjuttuja ja oppia siinä samalla kaikenlaista juureen tehdyistä leivistä. Jatkan viljattomuutta ainakin elokuulle, sitten kokeilen josko tavallista leipää voisi taas syödä. Luulen että taikinajuureni ovat kuolleet jo hyvän aikaa sitten (en ole edes avannut rasioita jääkapissa viikkoihin...), mutta sittenpähän saan hyvän syyn laittaa uudet pöhisemään ja tehdä siitä muutaman bloggauksen.

Tänään kävin Hakaniemen hallissa juhannusostoksilla ja poikkesin samalla Kelia-puodissa katsomassa löytyisikö sieltä jotain helpotusta leiväntuskaani. Ostin muutaman tomaattisämpylän ja puhisin innosta kun pääsin kotiin, no josko vihdoin saisin hyvää, rapeakuorista leipää taas syödäkseni! Mutta ehei. Sämpylät olivat kivikovia ja kuivia, suorastaan pahoja.

Sen sijaan että olisin heittänyt kohtuullisen arvokkaat sämpylät menemään päätin jalostaa niitä syömäkelpoisiksi. Tein niistä krutonkeja! Ja vallan mainioita krutonkeja tulikin. Resepti on yksinkertaisuudessaan naurettavan helppo ja tätä voi tietenkin soveltaa haluamallaan tavalla ja leipänä voi käyttää mitä tahansa leipää

Kovista tomaattisämpylöistä tuli hyviä krutonkeja.
Taustalla junaliput elokuun reissulle Ranskaan!

Leipäkrutongit

leipää

valkosipulia

oliiviöljyä

sormisuolaa

Herbes de Provence -yrttisekoitusta

Leikkaa leipä kuutioiksi. Lämmitä öljy pannulla, lisää leipäkuutiot ja mausteet. Paista kunnes leivissä on rapsakka pinta ja reunat alkavat mustua. Kaada leivinpaperille jäähtymään, jos maltat antaa niiden olla niin niistä tulee vieläkin rapeampia.

Näitä voi napostella ihan sellaisenaan tai lisätä salaattiin, keiton tai pastan päälle... 

En ole vielä yrittänyt leipoa mitään gluteenittomia leipävirityksia kun itseni tuntien tiedän että hermostun vaan kun niistä tulee kuitenkin pahoja eikä leipä ilman sitkoa ole oikein kunnon leipää. Varmaan täytyy kuitenkin kokeilla niin voi sanoa yrittäneensä!

Chez Dominiquen bistropettymys

Vierailimme Ravintolakerhon jäsenistön (mm. Seikkailija-leipuri Aleksi, SoppaHanna, Kulinaarimuru-Jaana, MehiläisKatri) kanssa männä viikolla Chez Dominiquessa. Syy vierailuumme oli Hans Välimäen mediaakin kohauttanut kirje, jossa hän tämän vuoden Michelin-tähtien julkaisun jälkeen (Chez Dominique sai edelleenkin kaksi, mikä tuntuu ketuttavan Herra Välimäkeä suuresti) reteästi uhosi että

F**k the stars, nyt pidetään hauskaa:

"On korkea aika tehdä jotain ihan muuta. Siksi muutamme tuplatähtiravintolamme kahden kuukauden ajaksi bistroksi. Idea on yksinkertainen. Cd laatua, mutta ”bistrohinnoin.” 

Bye Bye Dominique -bistrossa on rautainen henkilökunta ja räyhäkkä meininki. Yllätysmenujen lisäksi , jotka vaihtuvat sesongin, fiiliksen tai vain esimerkiksi viikonpäivän mukaan."

Odotimme siis todella bistromeininkiä, rouheine, isoine annoksineen ja sellaista välittömyyttä ja rentoutta mitä kyseisessä ravintolassa ei normaalisti nähdä.

Juuressipsejä ja dippejä. Neljättä kertaa puolentoista vuoden sisällä.
Alkaa jo vähän tympimään.

No... Saavuimme paikalle, ja siellä pönöttivät tarjoilijat jonossa aivan samalla tavalla kuin aiemminkin. Istuimme alas, ja siinä vaiheessa kun tarjoilija viikkasi lautasliinan nätisti syliini minun teki mieli huutaa ja juosta ulos! Olen käynyt Chez Dominiquessa nyt neljä kertaa puolentoista vuoden aikana, enkä olisi nyt mennyt enää ellei kovasti olisi toitotettu tätä bistro-aspektia. Odotin saavani todella jotain aivan muuta kuin perus CD-höttöä mutta karvaastipa jouduin pettymään.

Parsamoussea, villiparsaa ja parsajäätelöä. Tämä oli tosi hyvää!

Ei niin että ruoassa olisi ollut mitään vikaa, ei laisinkaan! Se vaan oli aivan samaa kuin aina ennenkin. Kaunista oli ja mietittyä mutta bistromeininki oli kyllä koko illasta niin kaukana ettei edes samassa lauseessa voi puhua!

Yllätyssavukupu

...jonka alta löytyi herkullista paahdettua makrillia ja parsaa.
Lisäksi hollandaisekastiketta.

Seitsenhenkinen seurueemme päätyi ottamaan kuuden ruokalajin yllätysmenun ja puolikkaan viinipaketin. Vesi maksoi kymmenen euroa, loppulasku oli om alta kohdaltani 144 euroa. En normaalisti koskaan valita ruoan hinnasta, ruoka maksaa sen mitä maksaa, mutta nyt kyllä otti päähän kaivaa pankkikorttia lompakosta. Neljän ja puolen tunnin jälkeen (!) minulla oli vatsassa edelleen tyhjä olo ja koko kokemus jätti niin syvän pettymyksen etten muista vastaavaa. Korostan ettei ruoissa edelleenkään ollut mitään vikaa, mutta nyt oli markkinointiviestintä mennyt aivan pieleen, oli luotu kuva jostain aivan muusta kuin lopputuotteesta, jonka me kuuttajat sitten hölmönä ostimme. Ja petyimme.

Gintonic ja bloggaajat taustalla vauhdissa

Pääruoaksi minulla oli kyyhkystä, joka oli niin lihaisaa,
 että melkein jäi syömättä kun en niin kovasti lihasta perusta.

Kiitoksia ravintola saa siitä, että minulle tehtiin oman ruokavalioni mukaiset ruoat (joudun imetyshaasteiden vuoksi olemaan täysin ilman kahvia, teetä, suklaata ja suomalaisia viljoja) leipää myöten (joka tosin oli täysin suolatonta, mutta effortista pointsit).

Marjoja ja raikasta basilikajäätä. Muilla oli tässä päällä
vielä joku suklaacrumble joka oli kuulemma täysin epäonnistunutta.

Varsinainen jälkkäri oli marjamousse (vuohen?)jogurttikulhossa

Onneksi sentään oli jälleen kerran mahtavaa seuraa, sai puhua mehiläisten hoidosta, palvelumuotoilusta ja prinsessakakuista ja sen sellaisista asioista.

Tofupyörykät kahdella tavalla

Jääkaapista löytyi kaksi pakettia tofua joiden viimeinen käyttöpäivä oli mennyt jo muutama päivä sitten. Avasin paketit ja totesin tofut syöntikelpoisiksi mutta sitten täytyi kehittää joku tapa jolla ne saisi syötyä pikaisesti koska tofu sellaisenaan, no, kyllähän te tiedätte....

Olen tuskaillut vuosia käsiin hajoavien kasvispihvien ja -pyöryköiden kanssa mutta Halleluja, praise the Lord of Tofu, näiden kanssa ei ollut laisinkaan sitä ongelmaa! Ajoin massan vaan hyvin hienorakenteiseksi tunteella monitoimikoneessa jolloin tuloksena oli muotoiltava taikina joka pysyi kasassa. Samalla taktiikalla taidan jatkosssa tehdä kaikki kasvispihvit ja -pyörykät.

Etualalla aasialaisvaikutteiset pallerot,
 takana maussa oli mm. tilliä ja aurinkokuivattua tomaattia

Tofupyörykät aasialaisvivahteilla

1 paketti eli 250g tofua
1dl cashewpähkinöitä
1 rkl misoa
2 rkl sweet chili -soossia
1 rkl seesamöljyä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl paahdettua valkosipulitahnaa (Biona Organic Smoked Garlic Paste)
1 dl seesaminsiemeniä
noin 1/2 dl maissijauhoa

Rouhi cashewpähkinät monitoimikoneessa, siirrä kulhoon odottamaan. Aja kaikki ainekset maissijauhoja lukuunottamatta tasaiseksi monitoimikoneessa. Siirrä taikina kulhoon ja lisää maissijauhoja niin että koostumus on sopivan tömäkkä muttei kuitenkaan liian kuiva.

Tofupyörykät grillivivahteilla

1 paketti eli 250g tofua
1 dl auringonkukansiemeniä
5 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä 
1 rkl paahdettua valkosipulitahnaa (Biona Organic Smoked Garlic Paste)
2 rkl barbecuekastiketta
noin 1/2 dl maissijauhoa
muutama oksa tilliä

 Aja kaikki muut ainekset maissijauhoja ja tilliä lukuunottamatta tasaiseksi monitoimikoneessa. Siirrä taikina kulhoon ja lisää maissijauhoja sopivasti. Pieni tilli ja lisää taikinan joukkoon.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja. Uppopaista pyörykät öljyssä (180 C) tai paista pannulla. Itse käytin uppopaistoon vapun munkinpaistosta talteen ottamaani öljyä.

Henri Alénin innoittama pesto inkamarjoista ja aurinkokuivatuista tomaateista

Pääsin muutama viikko sitten osallistumaan Cocovin järjestämään tilaisuuteen jossa minä ja kourallinen muita bloggareita saimme tutustua heidän tuotteisiinsa, kesäisellä painotuksella.

Outin leipä ja jännä kookosöljy-porkkana -levite

En itse ole suurikaan superfoodien puolesta puhuja jos niillä ajatellaan olevan jotain ylimaallisia terveysetuja, mutta muiden ruoka-aineiden ja mausteiden seassa ne menevät hyvin. Tämä tuntui myös olevan tuotteita ruoanlaitossa esitelleiden Keittiökameleontti-Outin ja erityisesti Henri Alénin painotus.

Mansikka-raparperi Trifle

 Henri Alén on jotenkin tosi hurmaava tyyppi. Äidyimme keskustelemaan ruoan eettisyydestä ja kasvissyönnistä jonka totesimme olevan tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto jotta tämä maapallolinen ihmisiä saa syödäkseen. Oma suhtautumiseni eläinten syömiseen on hyvinkin kaksijakoinen. Olen ollut vuosia kasvissyöjä ja pari vuotta vegaani, nykyisin kuitenkin syön satunnaisesti lihaa, mutta kananmunia ja maitotuotteita menee useita kertoja viikossa. Käyn kuitenkin jatkuvasti itseni kanssa taistelua asiasta koska koen varsinkin tehotuotettujen eläinten syömisen hyvin kyseenalaiseksi. Meidän perheessä ostetaan luomulihaa (ja -munia) ja villinä kasvanutta eläintä niin kuin poroa mutta ei sekään saa painavaa omaatuntoa kovinkaan kepeäksi.

Henkka kuulemma käy itsensä kanssa samanlaista taistoa lihansyönnin oikeutuksesta joka päivä ja se mikä ilahdutti minua suuresti oli hänen suunnitelmansa avata Helsinkiin parin vuoden sisällä kasvisravintola! Oih ja voih jos tännekin saataisiin hyvää kasvisruokaa tarjoava ravintola! Kuulemma idean toteutusta estää tässä vaiheessa vielä se, ettei hän osaa tehdä tarpeeksi hyvää kasvisruokaa...

Henkan Grillattu porsaankylki avomaankurkkutsatsikilla
ja  jäljempänä imitoimallani inkamarja-aurinkokuivattutomaatti -pestolla

En ollut ihan varma saanko porsasta syötyä mutta onneksi uskalsin maistaa sillä tuollainen pieni annos oli ihan hyvää. En oikein muista mitä tuossa hänen pestossaan oli, mutta alla oma viritelmäni aiheesta. 

Maku oli paljon herkullisempi kuin mitä kuva
jälleen kerran antaa ymmärtää.

Pesto inkamarjoista ja aurinkokuivatuista tomaateista

kourallinen inkamarjoja

6 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

kourallinen basilikaa

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

punaviinietikkaa

Surauta kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Haa, maailman lyhyin resepti taisi juuri syntyä! Mukaan voisi laittaa myös esimerkiksi auringonkukansiemeniä.

Inkamarjat ovat jännän makuisia, hapokkaita, melkein sitruksisia ja sisällä olevat siemenet tuovat kuivatut viikunat mieleen. Nämä voisi sopia salaatteihin myös aika hyvin tai erilaisiin pähkinä-marja -sekoituksiin.

Saimme paljon tuotenäytteitä Cocovilta, mutta harmikseni chia-siemeniä ei ollut mukana. Niitä täytyy aivan ehdottomasti käydä ostamassa sillä Triflessä ollut mansikka-raparperi-hilloke jossa niitä oli käytetty oli aivan järjettömän hyvää ja kesäistä ja se rakenne oli tosi suunmukainen, rakeinen kuin mannapuuroa ja passionhedelmää olisi sekoitettu mutta miellyttävällä tavalla! Äh, en osaa kuvailla paremmin, kokeilkaa!