Focacciaa äidille

Olin menossa äitini luoksen sunnuntailounaalle kun edellisenä iltana mieleeni muistui hänen kaihoisat muistelmat viime viikon Italian matkasta ja erityisesti italialaisista leivistä, joita hän ei ollut ennen osannut arvostaa.  Mutta nyt, NYT oli löytynyt useampikin suosikki ja koska äitini luonnollisesti tietää kuinka paljon aikaa vietän lukien reseptejä ja kokkaillen hän pyysi minulta focaccia-reseptiä jota voisi itse kokeilla.

Selailin muutamia blogeja ja leipäkirjoja ja päädyin, itselleni hyvin tyypilliseen tapaan, tekemään vähän sinne päin, monia reseptejä yhdistellen seuraavanlaiseen tulokseen joka nautittiin tulisen kikhernekeiton kaverina. Äiti, ole hyvä:

Olis voinu olla vähän enemmänkin suolaa ja timjamia.

Focaccia

450g vesi

15 g hiiva
90g durumjauho
200g hiivaleipäjauho
300g vehnäjauho


10g suola
25g öljy (oliiviöljyä, aurinkokuivattujen tomaattien öljyä...)

pellille reilulla kädellä oliiviöljyä
sormisuolaa
timjamia


Vaivaa ensimmäiset aineet sekaisin, anna taikinan olla 10 minuuttia. Lisää suola ja öljy (itse käytin aurinkokuivattujen tomaattien öljyä), vaivaa taasen noin 5 minuuttia. Ja taas annetaan taikinan olla, nyt noin 30 minuuttia.

Öljyä uunipelti reilulla kädellä, kaada taikina siihen. Anna olla vartin verran, töki taikinaan sormilla koloja, sivele pintaan lisää öljyä ja ripottele päälle reilusti sormisuolaa (itsellä aina Maldonia) sekä timjamia (no juu, tuore rosmariini olisi ollut vieläkin parempaa mutta sitä kun ei sattunut olemaan niin mentiin sillä mitä löytyi. Eli timjamilla.)

Paista uunissa 225c noin 25 minuuttia tai kunnes leipä on kaunis pinnalta.

Tämähän on semmoista tyypillistä parhaimmillaan leivontapäivänä -leipää, mutta menettelee paahdettuna seuraavanakin päivänä. Juurileivillä tätä kyseistä vikaa ei ole, nehän maistuu ihan yhtä hyvälle pari päivää.

Seuraavaksi tuleekin (vihdoin!) blogikirjoitus juureen tehdystä leivästä, stay tuned.